Talon vastakkaisella puolella oli "keittäjän" ovi, josta pääsi keittiöön. Jotenkin tämä reitti yhdistyi itse kartanoon, jonka suureen saliin pieni poika sitten päätyi.

Hieno paikka, jossa oli kukkia ja keinutuolissa istuva vanhempi herra. Hyväntahtoinen vastaanotto oli ja muistan joskus luikkineeni sinne uudelleenkin. Oliko pihapiiri juuri niin kuin kuvailen, en ole varma, rakennuskin saattoi olla aivan toinen ja toisaalla, mutta mielikuva piirtää sen oman kotini toiselle puolelle.